Se on siis kevät
ei näy Hakaniemen rantaan
(kuva viime keväältä lumien sulaessa)

Helmikuun 29.
on Karkauspäivä
on talvi, on kevät
ja onnen eväät

Yö väistyi valloiltaan
Täyttyi aamu
laulusta mustarastaan
Tuudittaa äiti
pientä lastaan
vasta syntynyttä
ainokaistaan

On sylissä onneneväät
Tuudittaa äiti
ainokaistaan
kaikuu laulu mustarastaan
On talvi
On kevät
On karkauspäivä
ja äiti
ja isä
liki pakahtumassa
onnestaan

(kummitytön tytär näki päivänvalon 29.2.2012)

Niin oli aina

Tanssit

keskiviikkona ja lauantaina

Soitti pumppu

humpat, tangot

Tanssitti, nyt

vaarit, mummot

 

Pottujauhoo parketilla

Kiva kiitää patiineilla

liukkailla ja

muodikkailla

 

Täyttyi sali tanssijoista

Nykyään ei nähdä moista

Tytöt istui

Pajat seisoi

Osa pareina lattiaa jo viuhtoi

kun peilipallo

kattoon tähtitaivaan taikoi.

 

Ystäväni puolisolla on verenmyrkytys. Monen vaiheen jälkeen on tultu tähän. Syystä tai toisesta tulehdusarvot kipusivat äärirajoille. Keho ei kyennyt ottamaan edes kosketusta vastaan. Sydänkin reagoi ambulanssihenkilöstön empiessä voiko sairasta siirtää.

Siirrettiin sairaalaan, jossa tulehdus todettiin. Nyt on vuorossa antibioottihoito, monen sairaalassa vietetyn ja yhden toiveikkaan päivän jälkeen, kunto romahti. Nyt vain odotellaan miten ihmiskeho taistelee.

 

Askelten ääni hiekkatiellä

paljaiden jalkojen rytmi

kesäisen lennokas

letkeän nautinnollinen

suven siipien kantaessa

 

Päkiän alle osuu kivi

ärhäkkäästi olemassaolonsa viestittävä

 

Kipu

Kuin salama iskee tajuntaan

Askelen rytmi katoaa

muuttuu tuskaiseksi tanssiksi

saa seuraksen sadatuksen tulvan

 

Ojanpiennar

pehmeä ruohikko

hellästi tuutii ihoa

ottaa istujan auliisti vastaan

 

Peippo virittää lohtulaulun 

koivunlehvien lomassa

kirkkaana ja riemuisana

Voittaa kuulijakseen

havahduttaa kuulemaan oksien havinaa

 

unohtamaan

ja pian matkaa jatkamaan